Syksyn kurakelit ei tule ilman seurauksia - isoilta hevosilta oli kengät veks ja sain keskiviikon tunnille söpöisen, melkein ponikoossa olevan ruunan. Olen mennyt sillä 1-2 kertaa aiemmin ja mieleen oli jäänyt se, että se on kahta ominaisuutta lukuunottamatta tosi herttainen tapaus. 1) se tykkää purra karsinassa (jos ei pidä varaansa) ja 2) sen ravi on terävä. Siis tosi terävä.
Edellisellä tunnilla oli tullut hirveä kaatosade ja talliin viedyt hevoset olivat näyttivät ihan läpimäriltä, vaikka ratsastajat olivat niitä ahkerasti kuivailleetkin. Ymmärrän kyllä, ettei se ollut ehkä hevosellekaan ihan miellyttävin kohta mennä tunnille, mutta ruuna oli suoraan sanoen melko ärsyttävä karsinassa. Oon yrittänyt pitää hevoset karsinassa vapaana, jos se suinkin on mahdollista. En tiedä miksi mulla on sellainen fiilis, että sillä kiinni laittamisella sitä vaan kompensoi omaa hevosenluku- ja käsittelytaidottomuuttaan ja että parempi molemmille, jos on mahdollisuus väistää. Mutta se, että esim. hevosta rapsuttaessa tai kavioita nostellessa pitää olla kyyläämässä hampaita on vaan ärsyttävää! Ei ruuna pahasti ottanut, mutta sen verran että välittyi ihan selvästi, miten epäkunnioittava suhtautuminen sillä oli muhun. No, muihinkin ilmeisesti.
Itse tunti oli kyllä tästä huolimatta mukava. Hevonen oli vähintään yhtä kapea kuin se Silakkakin, mutta selvästi helpompi ratsastaa koska askel oli niin paljon lyhyempi. Toisaalta siitä hankaluus juuri tulikin. Se varoi selvästi selkäänsä ja oli haluton käyttämään sitä - enkä yhtään ihmettele kun olin sille selvästi liian iso. Varmaan tuntui siltä, että tonnin perunasäkki iskeytyy selkään joka askeleella. Yritinkin ratsastaa sitä koko tunnin kesällä oppimallani kikalla: paino jalustimille. Ja vähitellen selkä alkoi aktivoitua. Kaulaa se oli tunkemassa koko ajan kiemuralle jo siinä vaiheessa, kun selässä ei mitään tapahtunutkaan - ja taas mulla oli hämmennystila siitä, etten osaa tehdä mitään siinä tilanteessa. Yritin ratsastaa eteenpäin, mutta vaikeaa oli, kun se kumminkin oli niin kovin pieni heppa.
Itse tunnin aihe, vastalaukat, sujui ihan kivasti. Oikeaan kierrokseen meni kyllä paljon paremmin kuin vasempaan (=oikea laukka oli vaikeampi), siihen mentiin kauniita vastalaukkaympyröitäkin kun toiseen suuntaan jo päätykaarteen ajan laukan ylläpito oli raskasta. Olin silti tyytyväinen, sillä jäi itselle fiilis, että pitkän tuskaputken jälkeen edes jotkut jutut taas sujuivat.
Viikonloppuna on sitten ratsastusleiri - katsotaan, miten se alkaa sujumaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti