Molemmat esiintymiset menivät ihan kivasti - vähän hapuilua oli monin paikoin (ja kuoro vain noin kolmanneksen normaalista koostaan, mikä vaikutti kyllä soundin täyteyteen), mutta treenaamisen määrään nähden meillä meni suorastaan upeasti ;) Jos nyt lähdöt myöhästyivät pariin otteeseen ja joku lähti vetämään kesken kaiken biisiä vähän nopeammalla temmolla, sanotaan sitä nyt vaikka taiteelliseksi vapaudeksi ja nautitaan siitä, että laulaminen kuitenkin tuntui mukavalta, tunnelma oli kiva ja ääni kerrankin kulki. Esiintymispaikkana oli Loviisan kaunis kirkko, jossa on ihan mielettömän kaunis alttari (ja mielettömän, jopa haastavan pitkä kaiku).
Päätimme kaverin kanssa jäädä yöksi Loviisaan (Suomi-matkailun merkeissä ja mä myös ihan siitä ilosta, että vältin niin aikaisen aamuherätyksen) ja lähdettiin lenkille kuorokeikan jälkeen lauantai-iltana. Jaksettiin juosta vähän reilu tunti, matkaa kartasta katsoen taisi kertyä joku vähän reilu 8 km (tahti oli vähän hitaampi, koska allekirjoittanut halusi ottaa koko ajan kuvia).
Ja täytyy sanoa, että päätös oli loistava! Loviisa vaikutti ihanalta kesäkaupungilta - merenrantaa, vanhoja linnoituksia, kaunis harju ja ihania puutaloja. Sekä paljon paljon aurinkoa, jota ei suinkaan tarjonnut Lovisa Kraftverk vaikka kyllä ydinvoimalan piiput saatiin näköpiiriin, kun kiivettiin aivan ihanaan näkötorniin, joka oli Myllyharjulle rakennettu.
Vanhan Loviisan alue oli ihana paitsi rakennuksiltaan ja miljööltään, jossa risteili kapeita mukulakivikatuja suuntaan jos toiseen, niin myös sen vuoksi että omistajat olivat nähneet niin paljon vaivaa pitääkseen oman tonttinsa täynnä kukkia. Enkä ole missään nähnyt Suomessa niin hyvin leikattuja nurmikoita...
Aikataulu ei ihan riittänyt siihen, että olisimme menneet tutustumaan varsinaiseen Svartholman merilinnoitukseen (kuvauksen perusteella vaikutti vähän samantyyppiseltä kyllä kuin Suomenlinna), jonne siis oltaisiin menty n. 10 km vesiteitse. Mutta Ruotsin vallan ajalta oli silti vielä (osin) pystyssä kaksi bastionia, Rosen ja Ungern, joita pääsi hyvin ihastelemaan. Ungernin rauniot on kunnostettu ja paikalla on viehko ulkoilmateatteri sekä katettu paviljonki, jossa esiintyi Rauhanfoorumilla EIKU ry:n musikaalidraama Gli Spreconi. Meidät oli kuorona buukattu sinne katsomaan, koska kuoronjohtaja sekä osa orkesterista esiintyivät samaisessa ohjelmassa.
Kaikenkaikkiaan oli ihan hirmu hyvä reissu ja siitä jäi ihan hirmu hyvä mieli. Sunnuntai-aamuna ennen toista esitystä ehdittiin ystävän kanssa syödä rauhassa aamupalaa ja käydä uudestaan kävelyllä, mentiinpä jopa venyttelemään rannalle. Tuntui, että ehti ja jaksoi taas tehdä vaikka mitä, vaikka aurinko helotti jo siinä vaiheessa ihan niskaan. Kun tajuaa, miten valtavan paljon energiaa tuollaisista minibreikeistä oikein saakaan, sitä ihmettelee vaan miksei tajua useammin ottaa aikaa tuollaiseen. On niin paljon helpompi olla positiivinenkin kun on tilaa hengittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti