Ohhoh. Perjantaina meinasi jäädä ratsastukset ratsastelematta, koska liikenne pääkaupunkiseudulla perjantai-iltapäivisin on näemmä yhtä kaaosta. Harmittaa kyllä vähän siinä mielessä, että sunnuntai oli selkeästi parempi päivä olla suhaamassa kehä I:stä melkein koko matkalta kuin tuo perjantain "kaikki on just päässy töistä ja haluaa vielä tunkea sinne toistamiseen mökkireissulle lähdön takia"-ruuhka-aika.Koska jo viime viikolla myöhästyin melkein vartin kehän jumituksen vuoksi, älysin sentään lähteä vähän aiemmin liikkeelle. Vartti ei kuitenkaan ollut kylliksi, sillä yhteensä matkaan joka tavallisella liikenteellä vie 25 min meni nyt 1h 15 min. Onni ylimääräisestä vartista, nyt olin tallin pihalla pari minuuttia ennen tunnin alkua ja ehdin vielä mukaan DriveIn-tunnille, kuten ope sanoi. Meidän tunnin 5 ratsastajasta oli siihen mennessä tullut vain yksi ja toinen tuli vähän mun jälkeen.
Kehällä oli joku karsea onnettomuus ilmeisesti, molemmat kaistat oli kiinni ja kun siitä vihdoin päästettiin autot kulkemaan, joku oli juuri koittanut harjata kaikki veret pusikkoon siinä liiemmin onnistumatta. Tuntui vähän pahalta ajatella, että siinä missä itse mutisi kiukkua ratissa kun myöhästyy ratsastustunnilta, joku ei ehkä sinä päivänä palannut lainkaan kotiin. Ei tehnyt mieli kaahailla kovasti sen jälkeen. Helpotus tuli kun pääsi kehältä vihdoin eteenpäin, mutta ilo oli lyhytaikainen - Porvoontielle oli joku toope valutellut öljyä jo aiemmin päivällä 15 km matkalle ja siellä oli vain yksi kaista käytössä. Kuten kuvasta näkyy, ehdittiin siinä matkan aikana seistäkin ihan kivasti, pisimmillään monta monta minuuttia kerralla.
No, tässä oli kuulkaa positiivisuusharjoitukset erittäin hyvä juttu - ennen olisi varmaan palanut käämi heti, nyt ajattelin että se matka vie nyt sen minkä se vie. Sen verran stressiä ilmeisesti pukkasi, että vaikka ehdin tunnille, meni 60% tunnista ihmeellisen keskittymiskyvyttömyyden kanssa. Tehtiin DriveIn-tunnin vuoksi ihan simppeliä hevosen työstöä ympyrällä ja menin samalla isolla tammalla kuin viime perjantainakin. Siti piti koittaa ratsastaa kunnolla eteen, mutta enemmänkin näyttämällä raippaa (siis näyttämällä, ei koskemalla koska siitä se vaan jännittyy) kuin jäämällä pohkeella kiinni. Sitten piti vähän niin kuin yliasettaa ja koittaa pitää sisäpohkeella silti niin, että mentiin silti tavallista ympyrän kehää koko ajan. Kun heti alkutunnista taivas päätti vielä lykätä päälle niin hirveän monsuunin, että jouduimme pakenemaan maneesiin ja siellä ei kaiuttimista huolimatta kuullut mitään, mitä opettaja sanoi mulla meni koko yliasettaminen ihan ohi toiseen suuntaan ja ihmettelin kun ope ei vaan ollut tyytyväinen. Jahka kekkasin mistä oli oikeasti kyse, alkoi koko touhu sujua paremmin.
Opettaja vaati sellaista säntillisempää ja vaativampaa ratsastusta multa: tehokkaasti eteenpäin ja sitten istunnalla kokoamista. Kunnon ulko-ohjan tuki ja sitten sisäpohje läpi. Siinä kun oli hetken vääntänyt, sai ihan hien pintaan. Vaan liikkui se hevonenkin nätimmin - ei nyt vieläkään varsinaisesti koottuna eikä sillä lailla ulko-ohjalla, kun sen viime tunnilla sain - mutta sillä oli hyvä, iso ja rento liike ja selkä alkoi olemaan oikeinpäin.
Että oli ihan kunnon vaikeuksien kautta voittoon tää perjantaipäivä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti