Otin tänään kaverin mukaan suunnistusreissulle ja vihdoin homma taas sujui. Liekö syynä hyvä seura vai se, että oltiin mun kotipusikoissa ja valtaosasta rasteja tiesi jo etukäteen missä ne ovat. Kakkosrastille tultaessa onnistuin jotenkin hämmentymään - lähdettiin vähän vinoon ja hupsista - yhtäkkiä suunnat vaan katosivat vaikka polusta ei voinut olla yli sataa metriä. Olin menossa ihan väärään suuntaan, ennen kuin alettiin miettiä, että ne talot on kyllä tuolla päin ja taidetaan pitää karttaa väärinpäin...
Kun maastot ovat niin tutut, tuntui jotenkin ihan hassulta "suunnistaa", varsinkin kun mentiin ihan kävelyvauhtia. Viime viikkona kun ei tullut juuri urheiltua ja energiat on olleet ihan alhaalla, Ironista kyllä tein tällä kierroksella melkein nopeusennätykseni, vähän yli tunnin. Ratakin oli kyllä lyhyt ja tällä kertaa ratamestari oli kai kuunnellut mun hiljaisia mutinoita ja pistänyt kaikki rastit jonkun polun päähän - helppoa siis oli. Oli kuitenkin ihan kivaa koittaa hahmottaa kotipolkuja siinä kartalla. Joskus tällaistakin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti