Sekalaiset fiilikset leiristä. Paljon uusia heppatuttavuuksia. Hevosideologioiden yhteentörmäyksiä. Ja ehkä vähän ihmistenkin. Hauskoja kokemuksia. Kateutta, innostusta ja paljon paljon juttuja mietittäväksi. Kaikki on sisällä ihme mylläkkänä, tarvitaan varmaan parit yöunet ennen kuin taas on pää ihan selvä tästä keikasta.
Kurssin paras anti ehkä tuli kuitenkin kotimatkalla, kun kyyditsin yhden leiriläisen kotiin. Puhuttiin ratsastuksessa vaikuttamisesta, siitä mikä tulee ensin ja miten (meidän mielestä) hevosia pitäisi ratsastaa. Ja että miten hassua on, kun jotkut kyllä puhuvat olevansa tietyn koulukunnan kannattajia, mutta tekevät silti oikoteitä ratsastuksessaan, mikä ainakin ulkopuolisen silmin vesittää koko homman.
No, ratsastettiin viisi tuntia koulua (samaan aikaan tallilla oli myös kenttäesteleiri, mistä nappasin tuon kuvan) ja ehdin kokeilla sinä aikana neljää eri hevosta. Kaikki omanlaisiaan, yhtä en tajunnut yhtään ja muita sitten onneksi ainakin vähän enemmän. Olin jotenkin helpottunut, kun tuolla tallilla sai taas ratsastaa - tehtiin ihan kunnon asetuksia ja jalkaa sai käyttää, jos reaktiota ei tullut. Ja kun huomasi, että kyllä niitä hevosia ratsastamalla saikin paremmiksi. Ja toisaalta taas olin jotenkin hämmentynyt siitä, että kun oon nyt jo muutaman vuoden harjoitellut sitä kevyemmän tyylin ratsastusta niin naurettavan pienin tuloksin, että ilman sitä varmuutta siitä, että hevosen kanssa pitää tehdä asioita muutenkin kuin "veivaten", "vääntäen" ja "punkien" olisin varmaan taantunut takaisin vanhaan tyyliini. Se toimii, lyhyellä tähtäimellä. Kyllä sen eläimen nokan saa väännettyä alas, kun haluaa. Mutta se tunne, mikä itselle tulee siitä, kun hevonen ei vaan halua liikkua sun kanssasi on vaan hirveän ikävä.
Sain tosi paljon ajateltavaa tälle syksylle. Tuntuu, etten toisella tallillani edisty enää, turhaudun vaan kun sanotaan, että näin ei saa ratsastaa - muttei neuvota, miten sitten saa. Mä olen saanut sieltä tosi paljon arvokasta ajateltavaa ideologian tasolla ja sitten istuntaan. Mutta tuntuma taitaa olla nyt se, joka mua pidättelee ja lienee syytä todeta se, että jos ei kolmeen vuoteen apua ole löytynyt, niin sitä on parempi hakea muualta. Joten kevätkaudelle uusi talli on nyt sitten etsinnässä. Joku, jossa opetetaan kevyttä vaikuttamista, mutta neuvotaan myös miten siihen pääsee, niin ettei vaan tunnista toiseen matkusta siellä hevosen selässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti