Savate, jes!

Jänskäsin ilmeisesti kumminkin vähän sitä savate-kurssille menoa (tai ehkä lähinnä sitä, etten ollut ekalla kerralla paikalla), koska muistan yöstä sen verran että havahduin miljoona kertaa puolittain katsomaan kelloa (joita oli herättämässä kaksi, varmuuden vuoksi).

Varttia vaille kuusi olinkin sitten tikkana pystyssä ja ehdin hienosti junaan ja metroon ja Savate-tunnille. En tiedä mistä olin saanut päähäni, että ohjaaja on mies - sen sijaan olikin oikein mukava, jäntevän ja konstailemattoman oloinen nainen. Ja vaikka pelkäsin olevani tunnilla about yksin, meitä oli varmaan yli kaksikymmentä heilumassa aamutuimaan. Melkein koko treeni vedettiin pariharjoitteluna ja sain parikseni ihan mukavan ja pituiseni pojan, mikä oli hyvä - tuntui, että otti itsekin treenit tosissaan kun ei ollut varaa sen enempää "neiteillä".

Aluksi tehtiin ihan semmoisia kyykkyharjoituksia ja olkapäähippaa, jossa jos toinen pääsi koskemaan hanskalla olkapäähän, sitä joutui tekemään yhden punnerruksen. Mä nynneröin ja tein naisten punnerruksia polvet maassa, koska hanskat kädessä oli vaikeaa pitää asentoa muuten yllä (ja käsissä ei ollut yhtään voimaa...). Onneksi olin tässä aika hyvä, joten en joutunut montaa kertaa punnertamaankaan. Tästä tuli muuten mieleen, että aloitin joskus sellaisen punnerrusohjelman kuin 100pushups ja pääsinkin aika pitkälle siinä (aloitustasoon nähden), sain peräkkäin tehtyä jo miesten punnerruksia 30 peräkkäin kevyesti. Sitten vaan lopetin sen ja nyt ei näemmä pysty taas mitään. Mut kyllä se sieltä tulee, kun taas vaan ottaa ohjelmistoon :)

Sitten tehtiin paljon liikkumisharjoituksia ja tekniikkalyöntejä etu- ja takakädelle. Vasen (eli mun etu) oli tosi vaikea, en saanut jotenkin sitä koko kropan kiertoa luonnolliseksi, oikea sen sijaan tuli hyvin heti kättelyssä. Ja kun vähän muistutteli itselleen, onnistui käden palautuksetkin ripeästi. Parempi, että sen ainakin opettelee heti kättelyssä, mulla on tapana muuten jättää kaikki aina just siihen mihin ne jää kun huomio herpaantuu. Sitten vuorossa oli yhdistelmiä etu-takakäsi ja parin kanssa liikkumistreeniä, jossa pari näytti mitä tehdään.

Lopuksi opeteltiin vielä suoria potkuja ja treenattiin niitäkin hetki parin kanssa. Sitten sama liikkuvuusharjoituksessa, ja vitsit että oli vaikea saada rytmi kohdilleen niin että molemmat jalat olisi olleet yhtä aikaa hyvin tulossa potkuun. Lopuksi vielä tehtiin säkkitreeniä ja lihaskuntoa ja sit venyteltiin. Luulin tunnin jälkeen, etten oo yhtään kipeä, mutta jo metron portaita alaskivutessa piti vähän korjata mielipidettä. Ja nyt päivän istumisten jälkeen huomaa jo yläkropassakin jäykistymistä... Mikähän on fiilis keskiviikon treenien jälkeen?

Oli silti tosi, tosi kivaa! Ainoa, mikä ei ollut kivaa (todellakaan) oli salin omat nyrkkeilyhanskat. Hyi YÄK! Ne oli sisältä jo valmiiksi märät ja ällöt ja rakenne hajosi jo ja ne hais tosi pahalle ja nyt kädet haisee tosi pahalle. Tästä ongelmasta pääsi onneksi maksamalla, sain heti mukaani omat hanskat joilla voi nyt vaikka varjonyrkkeillä sitten kotona. Niihin tuli semmoiset sisähanskat, jotka kuulemma kantsii pestä joka käyttökerran jälkeen, tai ainakin melkein. Ja hanskoja pitää tuulettaa. Oon yleensä pikkuhimppasen laiska huoltamaan varusteita, mutta tuon kammokokemuksen jälkeen varmaan ei ole mitään ongelmaa siinä, että muistaa pistää tuulettumaan.

Tunnelman luomiseksi vielä (tää on kyl enempi mäiskintää kuin meidän tunnilla, koska meillä siis ei ole tuo combat vaan ihan kuntoversio):