Uudet ruukut

Päivä alkoi puuhailulla, kävin kaupassa, kävin ystävän kanssa kävelyllä ja sain vihdoin (kiitos työtoverini) ryhdyttyä ruukunvaihtoon. Haimme työpaikalle eilen kaksi isoa ruukkukasvia ja kirkasvalolampun ja nähtyäni hänen isoiksi puiksi kasvattamansa rahapuut, sain viimeisen sykäyksen siirtää omani vähän isompiin ruukkuihin. Johan ne olivatkin kahdeksan vuotta (tjsp) samoissa ruukuissa olleetkin.

No, hommaa avitti tuulenpuuska, joka kai ruukut nähtyään oli sitä mieltä, että jo niiden oli aikakin mennä :)


Mutta joo, tätä kuvaa katsoessa tulee vähän syyllinen olo. Yllättävän hyvin pikku puu oli kuitenkin tuolla nyrkin kokoisella multa/juuripaakulla pärjännyt. We make do with what we've got, I guess...

Toivottavasti se ei nyt hämmenny, kun sillä on jatkossa noin paljon tilaa.. Uskon silti, että vaikka se tuohon kuolisikin, se kuolisi onnellisena.

Ja eipä sillä - näemmä kaupan tädit ovat about yhtä hyviä kasvinhoitajia kuin minäkin. Todistekappale A, aamulla ostettu Zamioculcas (kiitos, äiti!). Ajattelin ensin, että tuskin sitä nyt pitää vaihtaa kun on vasta ostettu kerran. Sitten tuumasin, että jos mulla menee taas yhdeksän vuotta ennen seuraavaa mullanvaihto-operaatiota on ehkä parempi tarttua hommaan nyt kun mullat ja purkit olivat kerran siinä vielä esillä.

Mietin, että mikä ihme on kun kukka ei suostunut tulemaan ulos purkista. Yritin kammeta sitä ulos kuokan avulla ja ravistella ja mitä kaikkea. Lopulta piti luovuttaa, hakea sakset ja leikata se muovipurkki. Kun näin sisällön, en ihmetellyt yhtään. No, oli ainakin elinvoimaiset juuret.



Luulen silti, että tämäkin kukka on onnellisempi nyt. Tervetuloa kotiin! Täällä odottaa epävakaat olot, paljon valoa ja paahdetta ja kastelua aina silloin kun omistaja ehtii ja jaksaa. Mutta täällä olo kasvattaa. Todisteet osoittavat, että jos selviää ensimmäisestä kuukaudesta, pärjää missä vaan ;)