Vaikka tänä vuonna ei ollutkaan vielä mun maratonvuoro, kului lauantai silti iloisissa juoksutunnelmissa. Pikkuveljeni oli nimittäin tänä vuonna tahkoamassa lenkkiä ensimmäistä kertaa ja me oltiin muun perheen voimin kannustamassa. Itse ehdin heilumaan 5 eri pisteeseen matkan varrella ja hienoahan se oli nähdä kun veli pisteli menemään. Oli vielä maalissakin hemmetin hyvävoimainen ja jaksoi vielä kotonakin kavuta kiltisti raput neljänteen kerrokseen. Ja kun juoksukin sujui vähän päälle neljän tunnin niin ei voi isosisko olla kuin ylpeä :)
Muutenkin oli hauska katsoa maratonia vierestä, hälvensi mulla jotenkin sitä epämääräistä käsitystä siitä, että maratoonarit ovat jotenkin "ihmeellistä" kansaa. Ihmeellistä toki siinä mielessä, että ovat harjoitelleet ahkerasti ja haluavat kuluttaa useamman tunnin lauantai-illastaan juoksentelemalla ympäri Helsinkiä - useimmilla kun tuntui ainakin vikalla pisteellä (38 km kohdalla) kramppailevan jalat aika kovasti eikä se näyttänyt enää mitenkään mieltäylentävältä. Mutta juoksijathan olivat ihan kaikennäköisiä, kokoisia (ja näemmä myös kuntoisia - oltiin jo 13 km kohdalla todistamassa paria melkoooosen rajua lopetushetkeä, vaikkakin se varmaan on aina päivästäkin kiinni?).
Päivä oli niin kaunis, vähän tuulinen muttei ylenpalttisen kuuma - joten katsojatkin viihtyivät. Paikasta riippuen oli hienosti porukkaakin mukana, ja vaikka suomalainen tietysti on vähän kiusaantunut ja estoinen, sai paikka paikoin kuulla ihan kunnon kannustustakin. Tuli hirveän hyvä fiilis siitä, kuinka moni maratoonarien läheinen oli tullut paikan päälle kantamaan läheisiään juoksussa. Tuolla lenkkipoluilla kun painaa yksin, sitä aina välillä unohtaa, että tämäkin voi selvästi olla yhteisölaji. Ja oli siellä niitäkin rohkeita, jotka kannustivat tasapuolisesti kaikkia ohi meneviä: "Hei, hyvä likat, hyvältä näyttää!", "hyvä sinipaitainen setä", "vielävielä, jaksaajaksaa, ei oo pitkä matka". Se oli kyllä aika rohkeaa.
Ja jos nyt on niin, että jään tällaiseksi keskimatkojen juoksijaksi ja keskityn vauhtiin matkan sijaan, niin pitää selvästi ottaa kesän ohjelmistoon sentään muiden maratonien fiilistely. Oli se sen verran kivaa!
2 kommenttia:
Paljon onnea pikkuveljelle hienosta juoksusta. NÄytti siltä, että toinen puolikas oli ensimmäistä nopeampi - mahtava vauhdinjako!
Mie sanon - tai ehkä se lukee itse täältä ;) Oli tosi kiva katsoa veikan menoa, kun se aina kun näki jaksoi hymyillä ja meno oli ihan kevyen näköistä. Ihan kuin se olis ollut jollain sunnuntailenkillä (10 000 muun ihmisen kanssa).
Lähetä kommentti