Tällä kertaa kyse ei ole suunnistuksesta, vaan WSOY:n ja Suomalaisen kirjakaupan Tuhat kirjaa-jahdista. Koska olin viikonlopun ratsastelemassa Tampereen suunnalla, en päässyt jahtiin heti lauantaina kun se starttasi. Sunnuntaina katsoin sivut uudestaan ja huomasin, että ihan vieressäni oleva tarra oli merkitty löytämättömäksi. Kävin sen maanantai-aamuna lukemassa ja lähetin tiedot puhelimellani - tai siis yritin. Viihdepalvelut kun oli työpuhelimestani estetty, joten ei sitten onnistunutkaan.
Katsoin töistä lähtiessä, ettei sitä vieläkään oltu merkitty löydetyksi ja kaivoin esiin vanhan puhelimen, jonka liittymää olen pitänyt yllä "ihan vaan siltä varalta" (en kyllä ihan just tällaista ajatellut). Kun puhelin oli lautautunut, menin lukemaan koodin tarrasta uudelleen ja nakutin koodin tekstiviestiin. Taas tuli lähetysherja - tällä kerralla virhe oli se, ettei se tunnistanut koko koodia. Eikun välissä taas kotiin ja lukemaan uudelleen lähetysohjeet. Pikkudetaljit oli näemmä jääneet katsomatta...
Tarkistin vielä ennen lähtöä, ettei sitä ollut merkitty löydetyksi silloinkaan. Ja menin innosta hehkuen sinne tiskille. Kylmä herätys - joo, se on jo aiemmin haettu. Sain sentään pienen karkkipussin lohdutukseksi. Oli vaan niin kertakaikkisen plaah olo, että menin sitten leffaan piristyäkseni - Johnny Deppiä tietenkin ;)
Tää on nyt sitten taas valitusosastolta "näin minä olisin tehnyt", mutta musta tällaisten skabojen suunnittelu kannattaisi tehdä niin, että todella minimoidaan kisaan liittyvät negatiiviset fiilikset. Miksi ihmeessä se koodin lähetys ei riittänyt - siinähän sitten olisi saanut jo tietää kotona, että haettu on jo sanoi netti mitä vaan? Ymmärrän, että tarkoitus oli varmaan hakea myös liikettä myymälöihin - mutta mä olin ainakin lähtiessä siinä mielentilassa, että hemmetti en enää ikinäikinä osta mitään täältä. Kisa sinällään oli musta hauska, joten ei se ollut kuin tuo toteutus (ja se oh niin kallis oma ajanhukka) joka tässä jurppii.
Tätä kirjoittaessa ne eivät muuten ole _vieläkään_ saaneet sitä kyseistä tarraa merkityksi löydetyksi. Hrmph.
EDIT: Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu :)
4 kommenttia:
No onpa ärsyttävää! Vielä siellä on kaks paikkaa, joista toinen taitaa olla siellä Finlaysonin alueella varmaankin. Höh, iham mälsää, ettei voi pitää sitä nettiä ajan tasalla.
Joo, en ymmärrä en, että miksi toteutusvaiheessa on tuommoinen kämmi tullut. Vai onko vika ehkä myymälässä, joka ei välitä tietoa eteenpäin, kuka ties... No, better luck next time. Ja jos jotain plussaa nyt haetaan, niin päivältä kertui askelmittariin melkein 18000 askelta ihan vaan tuon vuoksi ;)
Luen tätä muuten muutenkin, en vaan osaa noihin hevosjuttuihin mitään kommentoida, niin useimmiten en jätä mitään merkkiä ittestäni :) Ihan vaa tiedoks tää.
Tätä saa lukea etuperin, takaperin ja just niin selektiivisesti kuin haluaa :)
Mietin joskus, että olisko ratsastus pitänyt eriyttää omakseen, mut ajattelin sit että ehkä mä nyt vaan sit oon tämmöinen, sekameteli - ja blogi saa nyt olla sen lainen. Mä oon kyllä suoraan sanoen aika yllättynyt, että oon tätä blogia jaksanut vääntää, kun en koskaan mitään päiväkirjaa ole tehnyt.
Lähetä kommentti