Varpaat veressä

No okei, yksi varvas. Mutta kumminkin, savate oon vaaaaaa-aaarallinen laji ;)

Kävin aamulla käsittämätöntä Jaakobinpainia itseni kanssa, olin jopa siirtänyt herätyskelloa puol kasiin ja päättänyt etten liikahda mihinkään pariin tuntiin, ennen kuin sinnikäs ääni sisällä sanoi, että jos en nyt roudaa takapuoltani ylös punkasta, en tule tekemään sitä tulevinakaan savate-aamuina. Kummaa, miten yhden kerran missaaminen (viime keskiviikkona) saa ihan käsittämättömän laiskiaistumisen päälle.

No, selvisin kuitenkin tunnille (sans le pyyhe, ikävä kyllä) ja saatiin heti aluksi hyvä vauhti päälle: mentiin taas olkapää- ja varvashippaa. Mun pari oli ihan älyttömän nopea (aluksi) siinä ja jäin koko ajan häviölle. Siinä kun muutamaan kertaan joutui tekemään rangaistuspunnerruksia ja -kyykkyhyppyjä, alkoi kiva kiukku nousta - valitettavasti se ei vaan yhtään auttanut suoritusta ja hävisin yhä enemmän. Jos jotain positiivista haluaa nostaa esiin, niin ainakin tuli lihaskunto treenattua tänään kunnolla.

Tehtiin myös sikailkeitä vatsalihasliikkeitä pareittain, jossa toinen menee lattialle selälleen, nostaa jalat ylös ja tarttuu toista nilkoista. Toinen sitten "heittelee" lattialla makaavan jalkoja alaspäin ja temppu on saada omat koipensa pysäytettyä ennen kuin kantapäät koskevat lattiaan ja puskea ne sitten taas suorina ylös. Ilkeää, ilkeää, ilkeää. Piti tehdä neljäkymmentä, tein vain kolmekymmentä ja sekin oli jo ihan kylliksi.

Tänään ei opittu uusia liikkeitä, treenattiin vaan vanhoja - ensin pitkiä sarjoja parin kanssa (mm. 6 lyönnin koukkuja) ja sitten säkkiin paljon vapaita harjoituksia ja sarjoja. Tänään lihakset ja etenkin jalat tuntuivat tosi jäykiltä (oletettavasti yhä perjantain ratsastuksesta kipeät) ja sivupotkut, jotka yleensä on mun bravuuri, lähtivät nyt tosi kökkösesti. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun keskittyi siihen, että potku lähtee kivan napakasti ja voimalla, niin liikkeen finessi katosi. Ja long story short, en ihan muistanut ojentaa nilkkaa ennen potkua ja isovarvas mäjähti voimalla säkkiin, joka sillä hetkellä tuntui enemmän betonilta... No, en jäänyt suremaan sitä, vaan keskityin vähän aikaa lyönteihin ja unohdin koko varpaan (pidin kyllä huolta siitä, että seuraavissa sivupotkuissa nilkka oli ojennettu just niin kuin piti ja osuin jalkapöytä edellä. Jos siellä salilla ei lopputunnista olis jo niin kovin ihmismäiset hajut, sitä vois kyllä välillä pitää balettitreeninäkin...

Tunnin jälkeen tulin pukuhuoneeseen ja huomasin kaksi huippujuttua.

1) olin tosiaan unohtanut sen pyyhkeen kotiin - ja tällä tunnilla olin toooosiaan pitänyt sykkeet korkealla ja hikisyysaste oli sen mukainen. Jeee!

2) ottaessani kenkää pois jalasta tuli vastaan verinen sukka. Yllättävän verinen. Piikkiriikkisen vaan oli kynsi haljennut, mutta se valuman määrä oli siihen nähden jotain ihan uskomatonta. Mun eka ihan oikea urheiluvamma, oikeasti! (No joo, se juoksijan polvi oli, mutta kun se ikään kuin oli ennestään ja hävisi liikuttamalla, taitaa se olla enemmän anti-urheiluvamma?)



Ja sitten ei mihinkään liittyen, osasto "näin vietän iltojani". Toiset ehkä keksis jotain kehittävää, toiset kehittää itseään ja toiset sitten.. no, löytää keinoja huvittaa itseään.. Näitä säkenöivän loistavia alle minuutin videopätkiä kertyi kameraan useita (liian monta), milloin mihinkin aiheeseen liittyen. Nauraa räkätin kyljet kipeänä useamman tunnin.

Joku tarkkasilmäinen voi ehkä bongata kuvasta jokaisen keittiön perusvarusteet. Tyhjä Bona-purkki ja puukko. Jokanaisen perusvarustus??