Ehdittiin onneksi ratsastaa tänään ennen sateita (ja Nesteen Porvoon jalostamon rikkipäästöistä huolimatta). Menin tänään pitkästä aikaa ihanalla Suokkiruunalla, joka on aivan suloinen ja herttainen, mutta jonka kanssa ratsastus tuppaa olemaan vähän häseltämistä, jos ei pidä varaansa. Pitää muistaa tehdä miljoona puolipidätettä, päästää silti ohjasta, pitää pohkeen kiinni ja katsoa, ettei paino karkaa puolelle tai toiselle. Siinä olikin tunnille jo jonkin verran actionia ja varsinaisena teemana oli lisäksi pohkeenväistö. Ruuna oli aika toispuoleinen, joten väistöt ja tahdin tasaisena pito oli selvästi helpompaa vasempaan kierrokseen. Oikeaan ruuna oli koko ajan työntämässä lapaa ulospäin heti kun silmä vältti tai kaasuttelemassa mutkista ratsastajaa pakoon.
Hevonen on kyllä kehittynyt edellisestä kerrasta, jolloin menin sillä - silloin tuntui enemmän siltä, että meno oli aika holtitonta - jos ei älynnyt itse kääntää ennen seinää, mentiin sitten seinää päin, ennen kuin ratsi älysi tehdä jotain. Nyt oli selvästi tasaisempaa, mutta hevonen oli toisaalta jäykempi ja selkeästi toispuoleisempi. Sain mainintaa opettajalta kantapäistä, ne hiipivät taas liian alas ja kuulemma etenkin oikean jalan varpaat tykkäävät sojottaa ulospäin.
Kiva perustunti ja tämä ruuna on kyllä aivan mestari opettaja - se tekee juuri niin kuin pyydät, mikä voi joskus olla vähän hämmentäväkin kokemus :D
2 kommenttia:
Hei Juliana!
Mukava blogi sinulla! Meillä näyttäisi olevan yhteiset harrastukset, ratsastus ja juoksu, niin blogiasi on kiva seurata!
Hei, kiva että jätit merkkiä itsestäsi! Mäkin suuntasin vastavuoroisesti sun blogiisi tutustumiskäynnille, miten kiva että löytyy samanlaisia juttuja harrastavia! Laitan sun blogisi myös tuohon seurattavien listalle, jos et pahastu?
Lähetä kommentti